Ahdistus ja Paniikkihäiriö

Paniikkikohtaus on eräänlainen ahdistustila, jossa ahdistuskohtaus tulee yhtäkkiä. Ihminen joutuu kauhun valtaan ilman mitään näkyvää syytä. Toistuvia paniikkikohtauksia nimitetään paniikkihäiriöksi. Ne ovat naisilla kaksi kertaa niin yleisiä kuin miehillä. Tutkijoiden mukaan syy saattaa piillä naisen progesteronihormonimäärän vaihteluissa. Ne ehkä laukaisevat kohtaukseen liittyvät aivotoiminnat.

Ensimmäinen kohtaus voi sattua missä vain milloin vain. Eräs paniikkikohtauksen kokenut nainen kertoo : "Ahdistus ja pelko vain vyöryivät ylitseni, en tiedä miksi. Olin yliopiston asuntolassa ystävieni kanssa juomassa hiukan olutta. Yhtäkkiä sydämeni alkoi hakata rajusti ilman mitään ymmärrettävää syytä, ja minulla oli hengitysaikeuksia. Ryntäsin ulos huoneesta saadakseni ilmaa. En ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kysymys. Olin vain kauhuissani. Tuntui kuin olisin ollut kuolemaisillani. Myös seuraavana päivänä tunsin oloni epävarmaksi ja sekavaksi. Pelkäsin koko ajan uutta kohtausta, ja lopulta se tulikin. Tuntui kuin olisin ollut tulossa hulluksi."

KUN ELÄMÄ HÄIRIINTYY

Ahdistus on elämän luonnollinen osa. Paniikiksi yltyvä ahdistus ei kuitenkaan ole normaalia. Joidenkin kohdalla ahdistus voi käydä niin ankaraksi, että se estää heitä elämästä.

Luolaihmisten aikaan vaarallisen tilanteen, jossa sydän yltyi lyömään liian nopeasti, saattoi aiheuttaa esimerkiksi karhu. Nykyisin meidän sydämemme voi hakata, kätemme hiota ja vatsamme kääntää kun joudumme pitämään puheen, menemme tenttiin tai poliisi viittaa meidät pysähtymään tien sivuun. Silloin kyseessä on normaali reaktio rasittavaan tilanteeseen, tunne, jonka kuka tahansa voi kokea.

Oireita voi ilmaantua ennen pelättyä tapahtumaa, sen aikana tai sen jälkeen, mutta niin kauan kuin ihminen kykenee ymmärtämään oireiden syyn, eivätkä ne vie hänen toimintakykyään, kyseessä on normaali reaktio. Normaali ahdistus väistyy varsin pian. Esim. kun tentti alkaa sujua aivan mukavasti, alkaa sydämesi rauhoittua muutaman minuutin kuluttua.

KUN AHDISTUS JATKUU

Kaikki eivät kuitenkaan rauhoitu ahdistavan hetken mentyä ohitse. Ahdistus tuntuu vain jatkuvan, ja seurauksena on tila, jota psykologit nimittävät yleiseksi ahdistuneisuudeksi. Kyseessä on tila, jossa ollaan jatkuvasti äärettömän huolestuneita ja pelokkaita ilman erityistä syytä.


Normaali ahdistus muuttuu ahdistushäiriöksi silloin, kun aivan yksinkertaiset ja harmittomatkin tapahtumat saavat aikaan taistele-tai-pakene -reaktion. Reaktio ei silloin ole oikeassa suhteessa tilanteeseen. Ei ole mitään karhua, ei ole tenttiä parin minuutin kuluttua eikä poliisi ole antanut merkkiä pysähtyä tien sivuun -ja silti koko keho käyttäytyy ikään kuin jotain tälläistä olisi tapahtunut.

PANIIKKI

Paniikkikohataus on hyvon voimakas ahdistustila, jonka aikana keho ikään kuin pyrkii taistelemaan karhua vastaan.

Paniikkikohtauksen aikana ahdistus kasvaa ilman näkyvää syytä nopeasti, ja johtaa vähintään neljän seuraavan kahdentoista oireen ilmaantumiseen:

* sydämentykytys tai sydämen hakkaaminen
* hengitysvaikeudet
* huimaus
* sormien ja jalkojen pistely
* rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa
* tukehtumisen tunne
* pyörrytys
* vapina
* kuumat tai kylmät aallot
* epätodellisuuden tunne
* kuoleman pelko

Oireet kestävät tyypillisesti 5-20 minuuttia, ja tänä aikana moni tuntee menevänsä aivan sekaisin. Paniikkikohtaus on siis varsin lyhytaikainen, mutta se jättää jälkeensä hermoja raastavan ahdistuksen, joka voi kestää tunteja, jopa päiviäkin. Ja vaikka kohtaus voi itse asiassa olla yksittäinen ilmiö, joka ei enää koskaan toistu, pelkkä kohtauksen pelko voi johtaa siihen, että yhdenkin oireen ilmaantuminen laukaisee täysimittaisen kohtauksen.

Psykologit arvelevat, että 2 % amerikkalaisista naisista ja 1 % miehistä kokee paniikkikohtauksen joskus elämänsä aikana. Uskotaan kuitenkin, että oikeat luvut on huomattavasti näitä korkeammat.

Paniikkikohtauksen aiheuttajaa ei ole saatu täsmällisesti selvitetyksi. Nykyiset tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että taipumus kohtauksiin kulkee suvussa, ja että suuret elämänmuutokset -työpaikan vaihto, suuri menetys, leikkaus, sairaus, ero rakkaasta henkilöstä tai kouluvaikeudet -voivat laukaista ensimmäisen kohtauksen.

AHDISTUKSEEN JA PANIIKKIHÄIRIÖÖN LÖYTYY APUA

Ahdistushäiriöitä voidaan hoitaa. Joskus pelkkä asiantuntijan kanssa puhuminen (terapia) riittää, joskus taas tarvitaan lisäksi lyhytaikaista lääkitystä. Tällaisista ongelmista kärsivän oloa voidaan joka tapauksessa huomattavasti helpottaa noin 3-6 kuukaudessa. On huomattava, että jonkinlainen ahdistus on täysin normaalia. Terapeutin avulla ahdistusta voi oppia hallitsemaan niin, ettei se enää hallitse elämää.

Asiantuntijan kanssa voidaan selvittää, mitkä tuntemuksista ja peloista ovat todellisia ja mitkä vääriin uskomuksiin perustuvaa epärealistista ajattelua. Realistinen ajattelu on vahva ase.
Paniikkikohtauksen syytä ei ehkä koskaan saada selville, mutta voidaan muuttaa tapaa suhtautua kohtaukseen. Ei tarvitse ajatella, että näkö todella menee tai että pyörtyy tai että tulee hulluksi. Tuollaisen ajatusketjun voi katkaista ja keskittyä tutkimaan oireita sellaisenaan -ne ovat ahdistuksen, eivät hengenvaarallisen sairauden oireita.

Paniikkikohtaus on tutkimuksin todettu fyysiseksi ilmiöksi. Sydän todella hakkaa, näkö saattaa todella hämärtyä ja väärentää aivan oikeasti. Eivät nämä oireet ole pelkästään kokijan päässä. Jo se, että oire käsitetään omassa ruumiissa tapahtuvaksi todelliseksi asiaksi, on suuri helpotus. Joskus pelkästään tämä tietoisuus auttaa. Joskus taas voidaan tarvita rentoutumis - ja hengitysharjituksia, mielikuvaterapiaa tai jopa hypnoosia ahdistuksen lieventämiseksi siedettävälle tasolle.

Pelosta on saatava ote henkisellä tasolla. Sen jälkeen kannattaa kokeilla pelon hallintaa käytännössä. Toisin sanoen ei pidä välttää tilanteita, joissa voimakasta ahdistusta tai paniikkikohtauksia on sattunut. Nämä tilanteet on kohdattava. Suosittu terapiamuoto on se, että hankaliin tilanteisiin totutellaan vähitellen. Näin opetellaan keskustelemalla itsensä kanssa hallitsemaan mahdollisesti ilmeneviä oireita.

Tärkeätä on se, että jos ahdistusoireita tulee, tilanteessa pysytään ja annetaan ahdistuksen vähetä itsestään. Ellet heti ryntää oireiden ilmaantuessa turvaan, opit hallitsemaan ahdistustasi ja pelkojasi.

(Edellä oleva kirjoitus on peräisin tulosteesta jonka olen joskus netistä tulostanut. Valitettavasti en muista enää sivua. Mutta jos se selviää niin lisään sen tähän alle.)

* * *

Sosiaalinen ahdistus

Punastuminen, hikoilu, käsien tai pään vapina, jyskytys ohimoilla ja sydämentykytys ovat sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivien yleisempiä oireita. Yhdessäolon aiheuttama pelko on tuttua useille suomalaisille.

Useimmat kärsivät sosiaalisen ahdistuksen oiresta vain vaativassa esiintymistilanteessa, mutta joillekin oireet ovat jokapäiväistä piinaa, joiden vuoksi he alkavat vältellä ahdistusta aiheuttavavia tilanteita.
Sosiaalisen tilanteen aiheuttama ahdistus voi nousta ylipääsemättömäksi esteeksi koulussa esitelmää pitäessä, työelämän neuvottelutilanteissa ja vuorovaikutustilanteissa asiakkaiden kanssa. Lopulta ahdistus johtaa kaikenlaisen kanssakäymisen välttelyyn.
Sosiaalisten tilanteiden pelko alkaa usein alle 20-vuotiaana, ja se mielletään helposti luonteenpiirteeksi. Voimakkaana ujoutena tai jopa ihmisarkuutena pidettyyn vaivaan haetaan siksi apua vain harvoin.
Kanssakäymistilanteiden pelon taustalla saattavat vaikuttaa sosiaalisten kokemusten köyhyys, koulukiusaus, kodin ahdistava ilmapiiri ja riitaisuus sekä hermostollinen herkkyys. Monessa tapeuksessa syitä sosiaaliseen ahdistukseen on vaikea nimetä ja eritellä. Usein sosiaalisten tilanteiden pelko paljastuu näkyvämmän ongelman, kuten alkoholismin, taustalta.
- Sosiaalisten tilanteiden pelot saattavat johtaa esimerkiksi päihteiden väärinkäyttään. sosiaalinen ahdistus voi myös estää lahjakasta ihmistä kouluttautumasta kykyjään vastaavaan ammattiin, tai koulutus voi jäädä kesken, koska esiintymistilanteet käyvät ylivoimaisiksi, toteaa sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä potilaita yksityisvastaanotollaan Tampereella hoitava psykoteraupetti Outi-Päivikki Rautio.
- Myös uralla eteneminen voi sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivällä jäädä kaukaiseksi unelmaksi, koska esiintymistilanteiden ja vuorovaikutuksen välttely estävät omien näkemysten ja ideoiden esiin tuomisen. Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivillä on myös kohonnut itsemurhariski.

(ote apu-lehdestä  31/2006, teksti mari touronen)