Mulla oli aika jolloin joka aamu tramppasin vaa'alla. Lukema osoitti miten hyvä päivä mulle tulisi, ja myös sen mitä ja miten päivällä söisin. Vaa'an orja.
Eilen pitkästä aikaa ajattelin mennä. Olin varma että lukema näyttäisi lähemmäs 50kg, että olisi taas tullut painoa lisää. Sen sijaan se näytti niin vähän etten edes muista että koska olisi viimeksi. 48.4kg. Siitä tuli todella hyvä mieli ja olin ihan ihmeissäni. Hassua miten jokin lukema voi noinkin paljon vaikuttaa mielialaan. Joskus tuntuu kuin koko elämä pyörisi sen yhden lukeman ympärillä. Tiedän kyllä että se ei ole niin tärkeää. Tiedän että todella moni asia on paljon tärkeämpi, kuin se mitä vaaka näyttää. Mutta en vain voi itselleni mitään. Ja ajatuksilleni.

Tänään oli taas terapia. Toisen kerran pitkästä aikaa. Matka sinne on todella tylsä, ja monesti harmittanu lähteä sinne. Siellä mieliala kuitenkin yleensä muuttuu. Tuntuu hyvältä kun on saanut itestään irti sen että on lähtenyt sinne, ja muutenkin siellä on kiva jutella. Tänään tajusin sen että en oikein muiden kanssa juttele niin kuin terapeuttini kanssa. Tänäänkin juteltiin aika päivittäisiä asioita, sellasiakin mitä periaatteessa voisin puhua esimerkiksi äitini kanssa. Se tuntui kivalta että sai jutella. Mut samalla alkoi miettimään että näinkö vähän mulla on kontakteja toisiin ihmisiin.
Terapeutti näkee munt ja mun tilanteeni ihan hyvässä valossa. Ja sanoi tänäänkin että munssa on vuoden aikana tapahtunut selvä muutos.
Kyllä mä uskon että se huono kausi alkaa taas olla takana. Syksy meni maaten kuopan pohjalla, ja kun vihdoin pääsin ylös maasta taas seisaalleni  niin alkoikin tämä kamala kapuaminen. Nyt tuntuu ekan kerran siltä että se huippu alkaa taas häämöttää.

On pikkasen väsynyt olo. Eilen olin aika väsynyt jo ennen 12 ja luulin jo että saisin "ajoissa" unta. Toisin kuitenkin kävi ja pyörisin ja hyörisin sängyssä. Sellanen on turhauttavaa!
Alunperin piti käydä tänään ennen terapiaa muilla asioilla, mutta se jäi sit huomiseks ku en untakaan ollu ajoissa saanut. Ihan hyvä on kyl ettei mulla ole aamusin nyt ollu sillä tavalla pakollisia menoja. En tiedä miten olisin selvinnyt niistä. Unirytmiin olisi kyllä tarkoitus tehdä muutos.

Sain tänään postista itselleni siivet! Kauniit valkoiset
enkelinsiivet ^^ Nyt ei sitten tarvitsekaan enää odottaa että lapaluista alkaisi kutisemaan ja työntymään höyheniä. Ehkä nuo kannattelee munt tulevien kuoppien yli. :)
Posti oli Ginnyltä, raksulta ystävältäni. Kiitos ihminen pienoinen! *HaliPus!*