Vihaan sanontaa että "ota itteäs niskasta kiinni". Toisen sanomana se saa munt näkemään punaista (moni asia kun ei johdu esim. sellasesta että on laiska tai ei viitsi). Kuitenkin olen itse niin päättänyt tehdä, ja toivon että käteen jää muutakin kuin niskavilloja. Koitan siis vähän ryhdistäytyä, ja tuo työharjoittelu sopii hyvin kuvioihin.
Siivous on myös mielessä, eikä mikään pieni sellainen. Vaan oikea SUURsiivous missä ylimäärästä kamaa lentää roskiin ja vien vaikka vaatekeräykseen tai kirpparin lahjoituslaatikkoon.

Eilen tuli outoja tuntemuksia. Tunsin että haluan pitää isääni enemmän yhteyttä :O En voisi sanoa että emme olisi yhteyksissä, mutta se on kuitenkin sellaista...
Olin jo aiemmin antanu lahjan ja toivotellut hyvää isänpäivää, mutta lähetin silti sunnuntaina tekstiviestin. Myöhemmin illemmalla isä soitti, ja puhuttiin ihan hetken. Se tuntui hyvältä, enkä ennen soittoa olisi voinut kuvitellakaan miten paljon se merkitsisi. En ainakaan muista että olisin tällä tavoin tuntenut isääni kohtaan. Vaikeaa kuvailla sanoin tätä tilannetta, saati ajatuksia ja tunteita mitä tä herättää munssa.