Tulin vielä koneelle, tarttin yhen kirjan tilausnumeron minkä ostan kummipojalleni joululahjaksi.

Edellinen kirjoitus tuntui jotenkin vähän jäävän kesken, tuli kiire pois koneelta. Aivan niin joo, kiire sen toisen koukuttavan ruudun ääreen.

Soitin tänään. Kyllä. Soitin, aivan ihka oikealla ihmiselle.
Mä vihaan virallisia ja ns. virallisia soittamisia. En tiedä miksi, mutta ne tosiaan ahdistaa mua. Ei siinä puhelussa niinkään ahdista, mutta se kun soittaa. Kamalinta on kun kuulee sen äänen kun puhelin soi. Silloin syke kiihtyy välillä todella kovaksi. Tänään kun piti soittaa, niin tapani mukaan keksin kaikenlaisia tekosyitä. Ensin ajattelin että laitan sähkäpostia ja keksin jonkin syyn että ei puhelimella voinut. Sitten mietin tekstiviestiä. Ja sitten mietin että ei h****tti kyllä mä sille muijalle SOITAN, enkä ala mitään keksimään. Kyllä se sydän taas hakkas, mutta ihan hyvin se meni.
Jonkun mielestä tä voi kuulostaa omituiselta, mutta mulle kuitenkin ihan täyttä totta. Niinkuin moni muukin asia.
Toiset voi pitää jotain asiaa ihan päivän selvänä, mulle se saattaa olla todella isokin juttu!
Ehkä kerron näistä joku kerta enemmänkin täällä. Kun on sellainen fiilis, ja haluu taas purata itseään. Mut tällä kertaa en löydä sitä lankaa mistä sen purkamisen aloittais.

Koiran kanssa olin ulkona. Oli mukava ilma, raikas ja sellainen mutta ei liian kylmä.
Meinasi tulla pieni panic yhdessä vaiheessa. Ehti tulla vähän tukala tunne, mutta siitä se ei onneks jatkunu muihin oireisiin.Tällästä tä on- mun elämä. No, ehkä kuitenkin on jotain edistystä, sen verran et se tosiaan jäi vaan tuohon tukalaan oloon.
Kotona jo ja hissiä odotellessa päässäni soi koko ajan "don't you cry tonight..." ja sitä taisin ulkona tepastellessa hyräilläkin.
Kyse on siis Guns N' Roses ja Dont cry mistä löytyy video esimerkiksi täältä *KLIK*
Hieno kappale. Aim in löööv *snif*