Eilen ja tänään on taas tullu syötyä kaikkea turhaa. On jättisuuri olo, vaikka tiedän ettei se nyt niin päälle päin voi näkyä. Mutta tuntuu silti sellaselta että on epämukavaa mennä ihmistenilmoille.
Muutama sellainen päivä on kyllä takana että on syöminen ihan oikeasti meinannut unohtua. Joten ei se kai niin kauheesta ole jos nyt vähän... Mutta SILTI!

Kyllä mä osaan tehdä yksinkertasista asioista vaikeita. Osaan osaan. Uskokaa pois.

Viime yö meni paremmin kuin koko viikossa on mennytkään. Ehkä se vaikuttaa kun tuo työharjoittelu-asia tuntuu menevän oikeille urilleen vihdoinkin. Epäselvyyden solmut alkaa pikkuhiljaa aukenemaan. Kyllä se ainakin alitajusesti vaikuttaa.

Mua on josain syystä alkanu masentaa näihin aikoihin. Viime vuonna ekaa kertaa, ja nyt on taas vähän sellanen fiilis. Syy on PIKKUJOULUT! Mun kohdalla olemattomat sellaset. Huoh.
Mä olen niin ulkopuolella kaikesta. Aina.

Hiekkapaperia
Silkkiä, samettia
Savurenkaita
Ilmaan puhallat
Ja pelkäät niin
Mut kukaan ei huomaa
Sä olet ulkopuolella
Ja se paha silmä tuijottaa sun selkääsi
Ja käännyt ympäri, muttet ketään nää
Savurenkaina
Ilma kohoaa
Näet hahmoja
Sumun seassa
Kuulet ääniä
Jossain kaukana
Sä olet ulkopuolella
Ja se paha silmä tuijottaa sun selkääsi
Ja käännyt ympäri, muttet ketään nää
Pitkät varjot tanssivat
Seinillä
Sun ympärillä
Kuulet naurua
Kun ovet aukeaa
Kellut pinnalla
Etkä uppoa
Olet ilmassa
Sä olet ulkopuolella (2x)

(Egotrippi ~ Ulkopuolella)

Tuntuu, ettei kukaan koskaan pyydä mua mihinkään. Mutta tosiassa se ei ole ihan totta. Harvoin pyydetään, ja usein ne harvat kerrat jänistän. Mitä mä pelkään? En tiedä, en tosiaankaan tiedä! Mä en haluaisi olla tälläinen. En haluaisi enää olla yksin.