Jotenkin tuo kappale on iskeny munhun. Saa paljon ajattelemaan kaikenlaista.

"Then someone tells me how good i look
And for a moment, for a moment i am happy
But when i'm alone, no one hears me cry"

Tuo kohta iski tajuntaan. Miten totta tuo onkaan!
Liian totta...
Se on kamalaa taistelua. Kamalaa itseinhoa ja vaikka mitä.
Mutta kun joku kehuu ulkonäköä, silloin on onnellinen. Sen pienen hetken. Tän kappaleen ekan kerran kunnolla kuultuani ja sanoja ajatellen aloin miettimään, että onko se kaikki tosiaan sen arvoista. Että on onnellinen vain sen ihan pienen hetken?
Niin. Eipä se varmasti olekaan.
Mutta valitettavasti monikaan ei itse voi siitä päättää...

"I don't know the first time i felt unbeautiful
The day i chose not to eat
What i do know is how i've changed my life forever
I know i should know better
There are days when i'm ok
And for a moment, for a moment i find hope
But there are days when i'm not ok
And i need your help
So i'm letting go"

Niimpä. Koska tosiaan on mahtanu ekan kerran noin ajatella. Ja päättää sen ettei syö? Mistä se on tullut, että juuri se syömättömyys on se ratkaisu?
Niin kummallinen on ihmismieli.
Nuo kaksi ekaa riviä... Huoh.
Olin itse alle 10v. Lapsi.
Lapsi jonka ois pitäny leikkiä muitten kanssa. Eikä kantaa huolia ja murheita.
Jonka olis pitäny tietää, että sitä rakastetaan.

Tä voi olla hallinnassa. Mutta munsta tuntuu etten koskaan voi sanoa että olen täysin parantunut. Koska aina tietyillä hetkillä, se muistuttaa taas olemassaolostaan.
Nykyään en enää (toivon etten koskaan) tee sellaisia asioita kuin joskus. Koitan ajatella terveyttä. Mutta silti.
Yli 10 vuotta tämä on jo eläny mun sisälläni. Ehkä se sitten on tullut jäädäkseen.

Apua en ole saanut. En koskaan. En silloin pahimpanakaan aikana.
Avulla tarkoitan nyt aikuisia. Ammattilaisia.
Ainoa joka auttoi, oli isosiskoni. Pistin vastaan. Mutta se ei välittäny siitä. Ei luovuttanu. Voisinko toivoa parempaa siskoa? En.
Silloin en ymmärtänyt apua. Pidin siskoani kamalana. Koittihan se pakottaa mua tekemään jotain niin kamalaa kuin syömään!
En tiedä, olisinko tässä ilman siskoani. Epäilen suuresti.
Rakastan sua <3
Minkä sanon aivan liian harvoin.