Olen vähän kahden vaiheilla töitten suhteen. Jatkaako tuolla samassa paikkaa vielä vai ei. En oikein pidä tuosta paikasta. Ei välttämättä ole sellainen mun paikkani. Mutta ihan helppo paikka se on.
Pari päivää sitten sain yhden ajatuksen päähäni mikä on pyörinyt päässäni siitä lähtien aika tiuhaan. Olis mahdollisuus hakea yhteen paikkaan töihin, mikä tuntuu aika paljon omalta. <3
Mutta epäilyttää että jos kävisikin niin hullusti että pääsisin sinne, ni että miten pärjäisin. Jos en pärjäisikään ja panikoisin. Ei olisi kiva ottaa heti lopareita ja olla taas ihan tyhjän päällä. Ennen kaikkea se kävisi mun ylpeyden päälle. Mutta tuo mahdollisuus kyllä houkuttaa aika paljon. Olisi aika hieno tilaisuus. Se on sellainen mitä en ole ikinä ennen oikein edes ajatellut että voisin joskus tehdä. Ja nyt tuli mahdollisuus nenän eteen ja PAM! -Siinä se oli ja on siitä lähtien mielessä pyörinyt.
Mutta oikeastaan eihän sinne hakeminen/yhteyttä ottaminen vielä mitään niin kauheesti merkitse. Voisi ottaa tilaisuudesta kiinni ja ottaa yhteyttä ja katsoa miten käy. Aika hienoa se olisi jo toteutuisi -niin että myös pärjäisin. Panikointi jne huolettaa.Huoh.

Sain eilen illalla kotiin tullessa lievän paniikin. Olin kuin sumussa. Inhottavaa.
Mutta paniikit tuntuu nykysin lieventyneen. Että vaikka saisinkin niin ei ole ollu ihan niin pahoja kuin mitä on joskus ollu. Tai sitten se johtuu siitä että on henkisesti vahvempi ja kestää niitä enemmän. Pystyy olemaan paremman välittämättä niistä.