Paljon on tullut taas haleja mulle! :O Kiitos! ^^ Lämmittää tälläisenä sateisena päivänä, ja muutenkin myös tietty :)

Eilen illalla olin aika väsynyt. Enkä meinannut siltikään unta saada ihan heti. Tunnin ainakin pyärisin sängyssä ennen kuin uni tuli. Turhauttavaa touhua, varsinkin silloin kun on "aikanen" herätys. Kello oli jo yli 1 yöllä, kun muistan katsoneeni viimisen kerran kelloa.
Muistan ajatelleeni, että nyt ei saisi villihevosetkaan mua lähtemään kaupungille. Olin niin väsynyt, ja panikoinnille altis. Sitten ajattelin että entä jos saisin jotain siitä hyvästä että lähden kaupungille tälläsellä olotilalla. Lähtisinkö? Mitä siihen vaadittaisiin että lähtisin? Tulin sellaiseen "tulokseen" että ihan pienestä rahasummasta en edes olisi harkinnut. Varsinkaan jos se kaupungille meneminen olisi pitänyt toteuttaa yksin ja ilman näitä: kännykkä, xanor. Siinä olisi menneet henkiset tuet. Ja paniikki tuskin olisi ollut kaukana! Todellakaan en olisi ihan heti lähtenyt. Nyt on erilainen olo, ja voisin jotain pienempääkin asiaa vastaan tehdä tuon. Mutta eilen tuntuu että olisi ollut aika mahdotonta viedä edes koiraa kuselle ilman että ahi olisi hiipinyt seuraan.

Tänään olin aika väsynyt. Eilinen oli rankka päivä ja sitten vielä tänäänkin piti nousta ja melkein samanlainen toinen mokoma päivä tehdä. Huoh. Ilman terapiassa käyntiä kylläkin.
Ihmeen hyvin päivä kuitenkin alkoi sujumaan sen jälkeen kun olin itseni sängystä ylös saanut. Oisin luullu et olisin ollu väsyneempi mitä olinkaan.
Heräsin tänään pikkasen myöhemmin kuin eilen, ja silti mulle jäi noin 15min luppoaikaa aamulla. Kummallista, miten mä sen oikein tein? :D
Päivä sujus ihan hyvin johonkin... mitäs kello silloin mahtoi ollakaan. Joskus 13-14 aikaan kai alkoi olla lievää väsymystä ja sellasta. Kolmen aikoihin ja sen jälkeen vaan enenemissä määrin alkoi olla olo että EI JAKSA! Alkoi olla sellanen pikkanen väsymys ja myös varmaan se vaikutti kun verensokeri oli laskenut. Siinä oli suht pitkä tauko syömisillä, eikä ne mun eväätkään mitkään isot ollu mitä söin. Myös se väsyttää kun on koko päivän melkein sosiaalinen. Kun ei ole tottunut niin väsyttää.
Huomenna on onneksi vapaata. Ja sitten on vielä 2 päivää ja on viikonloppu. Sitten on pari viikkoa työharjoittelua ja joulu! Toivottavasti vaan unirytmi ei ehdi mennä siinä vähän yli viikossa taas sekasin kun ei ole työharjoittelua. Ihan kiva kyllä että noita vapaita on tässä, ei ole kuitenkaan niin kauhean rankkaa. Ei ainakaan niin rankkaa kuin voisi olla. Tammikuussa sitten jatkuu tuolla samassa paikassa, ja silloin se kunnolla vasta alkaakin melkein. Viisi päivää viikossa ja mitään ylimääräsiä lomia viikonloppuja pidentämään tmv. ei näy missään. Huoh. Ehkä mä selviän siitä? Kun nyt kuitenkin onneksi ehdin saamaan aika hyvin tuntumaa tuohon koko paikkaan ja systeemiin.
Tänään ei edes sillä tavalla ahdistanut matka töihin. Jotain edistystä siis on olossakin tapahtunut! Ehkä tä alkaa tästä lutviutumaan. Ja kun tottuu taas tälläseen rytmiin jne niin alkaa olo olla parempi, varmaan henkisestikin.

Mä haluan edelleen ne kengät mistä mainitsin edellisessä kirjoituksessani.
Eilen mietin että koskakohan veronpalautukset tulee kun havahduin että niiden pitäisi ihan tässä tulla. Tänään sitten töissä sattumalta radiosta kuulin että tänään ne tulee! ^^
En mä kenkiä silti osta. Vaikka toisaalta pystyisin ostamaan, niin on sille rahalle kuitenkin tärkeämpiäkin kohteita kuin yhdet kengät! *koittaa uskotella itselleen*
Ja onhan mulle saappaita... (muttei tollasia!)
Kävi myös sellanen mielessä, että ostaisin ne itselleni tavallaan palkinnoksi ja kannustukseksi kun työharjoittelunkin olen aloittanut jne. Kyllä mä paljon syitä vielä keksin miksi mun pitäisi ne saada. Onneksi se huuto menee pian kiinni niin ei tarvitse sitäkään enää enempää miettiä! :D Ellei myyjä sitten laita kenkiä uudelleen myyntiin.. Se voisi olla kohtalokasta mulle, ja varsinkin mun tililleni x)

Vaikka väsyttää, niin toisaalta olen silti piristynyt. Ehkä saan taas otteen siitä kuuluisasta normaalista elämästä. Ja täytyy toivoa että tällä kertaa se ote pitää, se kun on tupannut vähän lipsumaan. Huoh.
Aina syksyisin tuntuu olevan jokin alamäki mun elämässäni. Pitäisi muuttaa se ylämäeksi tai edes suoraksi.