Eilen illalla pitkästä aikaa, ajattelin kuolemaa. En mitään itsemurhaa tmv. Mutta kuolemaa. Mietin että mitä tarkoitusta tällä on. Mietin kuinka kauan selviän täällä.
Ajattelin jopa kirjoituksia joita voisin jättää pöytälaatikkooni, josta joku sukulaiseni ne löytäisi jos mulle tapahtuu jotain. Siskolleni voisin kirjeessä kertoa tästä paikasta. Ja ajattelin listaa keille pitää ilmoittaa jos mulle tapahtuu jotain. Paperi on huono ratkaisu, koska siitä on vaikea poistaa ihmisiä suttaamatta sitä. Päädyin kirjekuoreeseen, johon voisi laittaa nimi jne lappuja.
Pitäisikö huolestua?

On tulossa paljon kaikkea uutta. Uutta ja jännää, ihmeellistä ja tietenkin pelottavaa.
Suunnitelmia suunnitelmia, toiveita ja unelmia.

Ristiriitaista, miten samalla täällä mietin ja epäilen jaksamistani, ja silti niin kovasti suunnittelen eteen päin kaikkea. Ehkä josain sisimmässäni uskon että kaikki on vielä joskus toisin. Jos vain oikein oikein jaksaa vielä yrittää. Vai voiko se olla niin että pakoilen vain sitä totuutta, sitä totuutta ettei munsta ole mihinkään ja ettei tämä elämä voi tästä mihinkään muuttua enää.

Ahdistus ja panikointi sitoo mua. Ei ole päivää jolloin en ajattelisi niitä.
Tänään koiran viimisellä iltalenkillä käännyin yhdessä kohtaa takasin, enkä halunnutkaan mennä lenkkiä ympäri koska ajattelin että voi tulla paniikki. (Yleensä se juuri silloin voi tullakin kun liikaa ajattelee tai/ja pelkää sitä).
Ja viime torstaina elokuvissa illalla olin kotiin tultuani onnellinen koska ilta oli mennyt hyvin, enkä ollut panikoinut mitä olin etukäteen vähän pelännyt.
Mä en jaksaisi tätä. Miten mä pääsen eroon tästä?
Mä pelkään että teen taas hienoja suunnitelmia, mut sitten ne murenee koska munsta ei ole niiden toteuttamiseen. Halusta huolimatta.

Yritän niin kovasti olla kuin muut, niin kovasti olla se normaali. Mutta tuntuu siltä että aina ku kaikki on just hyvin, ni se muistuttaa olemassaolostaan. Tulkaa joku ottamaan se olo pois mun sisältäni! Olkaa niin kilttejä. Mä haluan elää normaalia nuoren naisen elämää. Nauttia elämästä. Olla. Ja RAKASTUA!
Kuka tälläiseen rakastuisi... :'(

Olen yksin...