Rokulipäivä number 3 menossa.

Olen saamaton, ja pettynytkin itseeni.
Poissaoloja ja saamattomuutta. Huoh.
Yöllä herätessä ahdisti. Kompuroin laittamaan valon päälle ja olin hetken aikaa hereillä. En paljon muista siitä. Aamulla herätessä oli valo edelleen päällä.

Mulla oli ehkä jokin ihastuksen tapainen. En kyllä kai sanoisi että ihastus. Mutta kuitenkin. En tiedä. Järki sanoo että ihan turhaa touhua ja turhia kuvitelmia. Mutta ne tunteet. Olenko tosiaan näin yksinäinen tai hellyydenkipeä? Se on ainoa mies jonka kanssa olen nyt vähään aikaan ollut tekemisissä. Mikä ihme mulla oikein on? Ei ne ajatukset enää ole niin sellasia kuin aiemmin. Onneksi.
Mutta ihemetyttää tuollainen.

On vaikeaa tutustua ihmisiin. En ole koulussa. Baareissa en oikein viihdy. Ja vähän kyllä epäilen että en kyllä mistään baarista sellaista kumppania löytäiskään, ku mitä haluisin.
Jää vaihtoehdot vähiin. Missä ihmiset oikein tapaa ja tutustuu toisiinsa? Kertokaa mullekin! Plz.

Tänään voisi yrittää tehdä jotain hyödyllistäkin. Siiivota ajattelin, kun kerran täsä kotona olen. Illemmalla näkee, saanko mitään aikaseksi vai en.

Olen huono ihminen.