Mä en ymmärrä... Tätä oloa. Varsinaisesti mitään masennusta en tunne, mutta olo on vain niin väsynyt ja kyllästynyt tähän kaikkeen. Henkisesti väsynyt. Ei jaksaisi oikein mitään. Haluaisi vain olla. Ihan omassa rauhassa, kenenkään häiritsemättä.
Silmiä kirveltää välillä kuin itkettäisi, mutta kyyneliä ei tule.
Myös sh on nostellut päätään. Eilen ainakin oli päivä kun olisi pitänyt koko ajan syödä jotain. silti yöllä 1 aikoihin kun koitin nukkua, vatsa murisi ja kävin hakemassa pari keksiä jotta se rauhoittuisi. No, vaikka tuntuikin että olisin koko päivä syönyt, ei ne syömiset niin kauhean energiapitoisia tainnu olla. Ruokaa söin tosi vähän. Pipareita jonkin verran. Muuta en muistakaan. Söinköhän leipää jossain vaiheessa?
Tänään olen syönyt puuroa muutaman lusikallisen. Ja jokin aika sitten leipää. Leivästä tuli jokin aika sitten jotenkin paha olo. Tai sellanen ihan kuin leipä ei tietäisi pysyisikö sielä mahassa vai ei. Huoh.

Välissä oli kirjoittamisella vähän taukoa. Join kaakaota, ja nyt huono olo. Aiemmin kun koitin niin oli lämpökin vähän noussut. Johtunee stressistä? En kyl oikein edes tiedä mistä tällänen johtuu. Tä kokonaisolo siis.

Mä olen aina ollu iltaihminen. Tykkään illoista. Joskus oli tapana aina iltaisin ja öisin kirjoittaa kirjeitä. Silloin oli niin rauhallista, oli 99.9% varmaa ettei kukaan häiritse. Sai olla ihan omissa oloissaan. Jotenkin myös ajatukset oli selvempiä, ja paperille tule tekstiä paremmin kuin päiväsaikaan.
Mut nykysin, jo jonkin aikaa on iltasin alkanu ahistaa. Aamut on parhaimpia, tänäänkin koiralenkki meni niin että ihan kuin mulla ei ois koskaan mitään ahia tmv ollukaan. Mutta jos oisin ton saman lenkin menny esim. eilen illalla niin olo olisi ollu varmasti erilainen. Ei välttämättä panikointia, mutta hermostuneisuutta ainakin.

Jonkun mielestä tä kaikki voi kuulostaa oudolta. Miten lenkistä ulkona koiran kanssa voi tulla niin vaikeita? Mutta ajattele jos itse pelkäisit jotain ihan niin paljon, että sen nähdessäsi menisit ihan paniikkiin. On jokin paikka mihin sun pitäisi mennä, mutta siellä on mahdollista nähdä se mitä pelkäät yli kaiken! Ei varmasti olisi mukava ja rentoutunut olotila.
Tuo yllä oleva on ajatuksena selkeämpi ja parempi, kuin näin kirjoitettuna.
Mutta vähän esimerkkiä ja ajateltavaa mahdolliselle lukijalle, jolle tälläset asiat on vieraita. Paniikkihäiriössä ihan normaalit asiat ja tilanteet voi laukaista paniikin päälle. Tulee samoja oireita kuin esim. ihan kauhean pelästyneenä tulee, mutta ne tuleekin "ilman syytä". Se tietenkin kasvattaa pelkoa lisää, koska ei ole mitään konkreettista mitä pelkää. Juuri se johtaa eristyneisyyteen, ja siihen ettei oikein uskalla lähteä neljän seinän sisältä ulos.
Paras tapa on altistaa itseään pikkuhiljaa paniikille. Että ahista huolimatta ei eristäydy. Mutta se ei aina ole niin helppoa.

Nyt viluttaa taas. Pitäis suihkuunkin mennä piakkoin. Että olen saamaton tänään ollut. Pitänyt siivoilla, mutta olen vain nettipäiviksiä lukenut.